Maailma muuttuu

Kuusi vuotta sitten työnkuvani muuttui. Maailmanikin muuttui. Se muuttui enemmän, mitä olin ymmärtänyt. Vastuullinen, vaihteleva ja kiinnostava työ vei mukanaan. Moni elämääni kuulunut asia jäi, myös blogimaailma.

Viiden vuoden jälkeen tulin tänne blogimaailmaan takaisin huomatakseni, että se on ihan erilainen kuin aikoinaan. Aloitin bloggaamisen vuonna 2008. Facebook ei silloin vielä ollut Suomessa suosionsa huipussa. Blogeissa pohdittiin maailman menoa ja kommenttikenttiin kirjoitettiin ahkerasti. Blogi on kuitenkin Facebookia, Intagramia, Twitteriä tai Linkediniä staattisempi ja hitaampi sosiaalisen median muoto. Blogitekstin laatimiseen pitää ryhtyä. Muihin edellämainittuihin medioihin voi sisältöä tuottaa paljon nopeammin. 

Pidän Facebookista kovasti, mutta huomasin että kaipasin tätä pidemmän ja hitaamman kirjoittamisen muotoa, jota blogissa tulen harrastaneeksi. Olen myös nauttinut muiden blogien lukemisesta. Ikävä kyllä vain harva niistä blogeista, joita vuosikymmen sitten seurasin on enää olemassa. 

Poikkeuksen tekee Kuvamerkintöjä-blogi. Se on vieläkin olemassa. Meistä tuli blogin kirjoittajan kanssa ensin blogituttuja, sitten Facebook-kavereita ja voitteko kuvitella, että eilen -yli vuosikymmen myöhemmin- näimme livenä! Järjestän kesätyökseni majoitusta ja Vanhan Rauman kävelyitä ja niin Kimmo päätti vaimoineen tarttua tarjoukseeni. Oli todella miellyttävää istua kahvilla ja kierrellä Vanhaa Raumaa yhdessä! 

Aikoinaan, kun sain parisuhderintamallani aikaan (täysin tarpeetonta) kohua, toimi Kimmo tasapainottavana järjen äänenä välillä hyvin ilkeäksikin yltyneessä kommentoinnissa. Sellaisia sivistyneet, aikuiset ihmiset ovat. Onneksi heitä on elämässäni paljon. <3

Maailma muuttuu ja niin sen pitääkin olla, mutta perustavanlaatuisia arvoja kuten sivistystä, ystävyyttä ja hyvyyttä on vaalittava. 

Muovaan maailmaani

En nyt oikein ole ollut tyytyväinen siihen, miltä maailma tai elämäni tällä hetkellä näyttävät. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että maailma ympärilläni ei muutu haluamaani suuntaan, vaikka kuinka sitä kotisohvalla odottaisin. Olenkin siis päättänyt tehdä kaikkea sellaista, joka tekee mielestäni tästä elosta sulokkaampaa.

Rakastan kotikaupunkiani Raumaa kovasti. Nuorena likkana olin Rauman museoissa töissä, kuulin oppaiden juttuja ja luin hiljaisina aikoina kaikki museoissa olevat Rauma-kirjat. Kuin varkain opin paljon kotikaupungistani. 

Minusta on ihanaa kertoa Rauma-juttuja muillekin. Niinpä vähän nopsasti päätin järjestää edullisen vanha Rauma-kierroksen halukkaille. En mainostanut missään julkisesti, vaan tunnin tarina- ja historiatuokiolle pystyi etsiytymään facebook-kavereitani. Halusin pienen porukan, jotta kiva ja intiimi tunnelma säilyisi.

Kesä on tähän asti ollut helteinen, mutta minä tietysti valitsin sen kesän sateisimman illan kävelykierrostani varten. Paikalle ilmaantui kuitenkin urhoollisia kulttuurista ja historiasta kiinnostuneita ihmisiä ja niin me kuljimme pitkin vanhan Rauman katuja ja kujia samalla, kun vesi hyrskyi syöksytorvista ja kun sade melkein peitti sen laulun alleen, jonka entisellä meren rannalla lauloin.

Kierroksen pitäminen oli vähän kuin leikkiä, vaikka toki olin miettinyt sen huolella. Tykkään että asioita tehdään kunnolla. Siitä olen todella otettu, että sateessa uitetut ystäväni lupasivat tulla kierrokselleni toisenkin kerran. 

Sitä varten pitää kyllä sitten opetella uusi laulu.

(En ymmärrä muodista mitään, mutta tykkään silti vähän miettiä tyyliasioita. Vanhan Rauman kierroksella minulla oli yksinkertainen, suomalainen musta mekko, Elannon valmistama vanha kelsipäähine ja taiteilija Katariina Guthwertin tekemä yleisurhoollisuusmitali, jossa on Minna Canthin kuva. Pitäähän leikkiä varten nyt vähän sonnustautua.)