Telliskivi

 

                              

Unelmissani olen usein matkalla. Palaan mielessäni paikkoihin, joissa olen käynyt. Yksi lempipaikoistani on Berliini. Tunnen suurta rakkautta sen tarinoita, historiaa, arkkitehtuuria, ristiriitaisuutta, energiaa ja rosoa kohtaan.

Suomi tuntuu välillä niin kliiniseltä, jäykältä ja jämähtäneeltäkin. Missä joku toinen maa näkee mahdollisuuden, nähdään meillä purkutarve, arvottomuus ja hylkääminen. Mielestäni suomalainen byrokratia ei myöskään edesauta uuden luomista. 

Tallinnan Telliskivessä koin jotain samaa sykettä kuin Berliinissä. Alueen historia ja tietynlainen rähjäisyys on jätetty ennakkoluulottomasti näkyviin. Telliskivessä on aikoinaan rakennettu junia ja niiden osia. Neuvostoaikana siellä rakennettiin osia Sputnik-satelliittiin. Telliskivi sijaitseekin Baltijaaman - Baltialaisen aseman vieressä. Alueella näkee vieläkin teollisuuden jäänteitä sekä konkreettisesti että liikkeiden ja ruokapaikkojen nimissä. 

Matkamme aikana vietimme eniten aikaa Telliskivessä -sen ravintoloissa, viinibaareissa ja museoissa. Fotografiska-museossa oli muun muassa kiinnostava Bryan Adamsin valokuvanäyttely. En edes tiennyt, että herra osaa valokuvata. Kuvat olivat vaikuttavia. Pääsymaksu on hieman suolainen, 15 euroa, mutta toisaalta kun tietää, että Fotografiska on yksityinen konsepti eikä esimerkiksi valtion tukema, ymmärtää asian. Opettajana sain muutaman euron alennuksen. Pakko oli tietenkin päästä myös Fotografiskan ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan kahville. Sieltä olikin kiva näköala moneen suuntaan. 

Fotografiskan lähellä sijaitsevassa Juhan Kuus Fotodok-keskuksessa oli myös kiinnostava valokuvanäyttely, jonka kahlasin nopeasti läpi. Näyttely kertoi "maista joita ei ole" eli paikoista, joilla on tavallaan valtiollinen identiteetti ja muutkin valtion elementit, mutta ei valtion statusta. Maista, joilla on sama kohtalo, kuin Virolla aikoinaan. Jälkeenpäin ajatellen harmittaa, etten käyttänyt näyttelyn tutkimiseen enempää aikaa.

Samalla alueella, luovassa korttelissa, (viroksi loomelinnak)on aina lauantaisin kirpputori. Kesäisin se on ulkosalla ja talvella sisätiloissa.

Matkamme aikana söimme myös Telliskiven hauskassa, pääosin konteista rakennetussa "pikaruokakorttelissa". Iltaa istuimme alueen ihanissa viinibaareissa ja onnistuimme myös löytämään uuden lempiravintolamme. Niistä pitääkin kirjoittaa ihan oma postaus. 

Tallinna, my love

Olin viime viikon Tallinnassa. Halusin löytää kaupungin ihan uudella tavalla ja sen minä totta vie tein! Aiemmin Tallinnanni oli lähinnä vanhan kaupungin alueella, nyt liikuimme siellä tuskin ollenkaan.

Tallinnan vanha kaupunki on järisyttävän kaunis, joten yhden aamupäivän annoin silmieni nauttia sen historiallisesta runsaudesta. Tämä blogi tulee tällä viikolla varmasti olemaan ihan täynnä Tallinna-juttuja. Pitäähän muillekin kertoa, mitä oikein löysin! <3

Maailma muuttuu

Kuusi vuotta sitten työnkuvani muuttui. Maailmanikin muuttui. Se muuttui enemmän, mitä olin ymmärtänyt. Vastuullinen, vaihteleva ja kiinnostava työ vei mukanaan. Moni elämääni kuulunut asia jäi, myös blogimaailma.

Viiden vuoden jälkeen tulin tänne blogimaailmaan takaisin huomatakseni, että se on ihan erilainen kuin aikoinaan. Aloitin bloggaamisen vuonna 2008. Facebook ei silloin vielä ollut Suomessa suosionsa huipussa. Blogeissa pohdittiin maailman menoa ja kommenttikenttiin kirjoitettiin ahkerasti. Blogi on kuitenkin Facebookia, Intagramia, Twitteriä tai Linkediniä staattisempi ja hitaampi sosiaalisen median muoto. Blogitekstin laatimiseen pitää ryhtyä. Muihin edellämainittuihin medioihin voi sisältöä tuottaa paljon nopeammin. 

Pidän Facebookista kovasti, mutta huomasin että kaipasin tätä pidemmän ja hitaamman kirjoittamisen muotoa, jota blogissa tulen harrastaneeksi. Olen myös nauttinut muiden blogien lukemisesta. Ikävä kyllä vain harva niistä blogeista, joita vuosikymmen sitten seurasin on enää olemassa. 

Poikkeuksen tekee Kuvamerkintöjä-blogi. Se on vieläkin olemassa. Meistä tuli blogin kirjoittajan kanssa ensin blogituttuja, sitten Facebook-kavereita ja voitteko kuvitella, että eilen -yli vuosikymmen myöhemmin- näimme livenä! Järjestän kesätyökseni majoitusta ja Vanhan Rauman kävelyitä ja niin Kimmo päätti vaimoineen tarttua tarjoukseeni. Oli todella miellyttävää istua kahvilla ja kierrellä Vanhaa Raumaa yhdessä! 

Aikoinaan, kun sain parisuhderintamallani aikaan (täysin tarpeetonta) kohua, toimi Kimmo tasapainottavana järjen äänenä välillä hyvin ilkeäksikin yltyneessä kommentoinnissa. Sellaisia sivistyneet, aikuiset ihmiset ovat. Onneksi heitä on elämässäni paljon. <3

Maailma muuttuu ja niin sen pitääkin olla, mutta perustavanlaatuisia arvoja kuten sivistystä, ystävyyttä ja hyvyyttä on vaalittava. 

Kuohuviiniä ja lihanhimoa

Voi että oli kiva päivä eilenkin. Minulla oli syntymäpäivä ja olimme juhlimassa sitä. Tämän hetken lempiravintolani Raumalla on pieni Sydvest-niminen ravintola. Ruokalista on ihanan karsittu, mutta silti siitä löytyy syötävää. Ruuan esillepano on kaunista ja annoksesta kerrotaan kivasti, kun se tuodaan pöytään. Vaikka olen pyöreä, en ole kauhean kova syömään. Söin eilen enemmän mitä aikoihin!

Minä olen yleensä seurueessa se, joka on kallellaan kasvisruokaan. En erityisesti pidä lihasta ja koen, että on eettisesti oikein suosia kasvikunnan tuotteita. En tiedä, oliko raudanpuutetta vai mitä, mutta alkuruuaksi söin tartarin ja pääruuaksi sitten vielä pihvin. Ei liha kyllä kuviin kovin kauniisti asetu. Mies valitsi kanaa. Hyvää sekin!

Rilluttelimme kaupungilla pikkutunneille asti Bar Hehku-nimisessä kuppilassa ja se oli hauskaa, vaikka tämä päivä onkin sitten ollut melko vähäeleinen ja rauhallinen. Kuohuviiniä meni. Paljon. 

Sain mieheltä samppanjaa lahjaksi ja kyllä se vaan on kuten Marilyn Monroe on sanonut: "Samppanja kylmänä, kuivana ja ilmaisena". Se saa nyt odotella seuraavaan juhlahetkeen, joka lienee miehen loman alkaminen. 

Tämä uusi ikälukuni 43 on mielestäni hieno, koska se on niin kertakaikkisen epämääräinen. Juuri nyt ei ole mitään ikäkriisejä ja naamakin on just sennäköinen, kuin tämänikäisellä kuuluukin, joten hätääkös tässä!

Ps. Tyyliasioista sen verran, että rakastan tuota kuvassa olevaa haalaria. Se on niin persoonallinen. Tilasin sen "kiinakaupasta" ennen kuin oivalsin, että sieltä ei kyllä kuulu tilata yhtään mitään. Näin ajattelen nykyään eettisyyden, ihmisoikeuksien ja kotimaisen tuotannon tukemisen kannalta. Sitäkin suuremmalla syyllä aion käyttää tuon haalarin aivan loppuun asti, kuten teen muillekin vaatteilleni, ellen sitten myy niitä eteenpäin. 

 

                                                                                

                                           

Oli liian levotonta

Tänään oli näennäisesti tuottamaton haaveilupäivä, mutta oikeasti tapahtui vaikka mitä. Olen ehkä vielä vähän uupunut, mutta masennuksen taisin saada häivytettyä jo alkukesästä. Se vaati kyllä kahden kuukauden nukkumisen lisäksi kovaa ajatustyötä, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Elämäni hakee suuntaansa ja paitsi että se on vähän pelottavaa, on se myös loputtoman riemullista ja jännittävää. Minulla on luja luotto kykyihini. Niin luja, että mopo meinasi lähteä keulimaan jo vähän liikaakin. Opiskelin tänään netissä markkinointiin liittyviä asioita ja siinä samalla keksin itselleni aivan valtavan määrän ideoita, joita haluaisin kokeilla. Olen monipuolisesti kiinnostunut asioista, joten rajaaminen on vaikeaa. Niinpä päätin rajata itseni pois netin ja muistikirjan äärestä ja lähdin kävelylle. Alkoi olla jo niin levotonta.  

Matkalla soitin äidilleni. Olemme hyviä suunnittelemaan yhdessä ja osaamme sparrata toisiamme.

Arvatenkin päädyin kahvilaan haaveilemaan. Samalla kun söin yhdistetyn lounaan, välipalan ja päivällisen, katsoin ikkunasta kaunista katunäkymää. Maailma kulki hitaasti ohitseni ja minulla oli aikaa sille. En varmaan kyllästy Vanhaan Raumaan ikinä. 

En ole pitkään aikaan tuntenut oloani niin tyytyväiseksi kuin siinä hetkessä. Mietin, että voin tehdä vaikka mitä ja voin valita. "The whole world is my playground". Tosin vähän pitää vielä kirkastaa ajatuksia. Haluan vaalia tätä mahtavaa tunnetta ja onneksi minulla on siihen kokonainen vuosi aikaa!

Ps. Sen verran tyyliasiaa, että Facebook-kirpputorilta ostamani pontson lisäksi pääsi suloinen bambi mukaani. Näin sen aikoinaan Rauman taidemuseon kaupassa. En malttanut ostaa sitä, vaikka toki olen sitä mieltä, että taidekäsitöistä kuuluu maksaa. Niitä kun ei hetkessä valmisteta. Myöhemmin bambia ei enää näkynyt, kunnes ehkä vuosi sitten löysin sen alekorista muiden juttujen alle hautautuneena. Tietenkin pelastin sen heti luokseni asumaan. Mum´s <3 on korun merkki. Klik-klik.

Siivouspäivä

Anni tuli käymään aamupäivällä. Kerroin, että minun pitäisi siivota, kun illalla on tulossa vieraita. Essi on tulossa kylään. Anni kertoi, että hänenkin pitäisi siivota, mutta ehkä myös käydä kirpputorilla, joka aukesi pitkästä aikaa. Huomasin, että minunkin pitäisi varmaan käydä kirpputorilla ja niin me sitten mentiin. 

Kirpputorilla huomattiin, että ehkä pitäisi kävellä toisellekin kirpputorille, joka on ihan lähellä. Niin me sitten käveltiin.

Tulimme takaisin minun luokseni ja matkalla mietittiin, että pitäiskö mennä lähikauppaan. Sitten muistin, että onhan minulla tuo kesäauto ajossa, että ihan hyvin voidaan mennä Lidliin, paitsi että ensin mentiin Sittariin, kun Anni haki paketin postista. 

Tiesin, että jotain pitäisi syödä, mutta mitään ei tehnyt mieli. Sitten hoksasin, että viininlehtikääryleitä voisin syödä. Lidlissä oli niitä tasan yksi purkki ja sen sitten ostin ja kaiken lisäksi -30% hinnasta pois. Ostin myös illaksi salaattiaineksia.

Tankkasin auton ja nyt kun bensaa kerran oli, mietittiin, että vois vähän ajella. Ja sitten me ajeltiin. Ensin mentiin torin ympäri. Sitten kysyin, että pitäiskö ajaa Otalahteen. Annin mielestä piti. Sitten Anni keksi, että ajetaan Petäjäkseenkin. Hiekkatie ei sateiden jälkeen varmaan pölisisi liikaa. Ilman että kysyin Annilta ajoin vielä Talolan ohikin. Siinä matkan varrella on upea lehtikuja, joka on mahtavassa loistossa nyt, kun puut ovat vehreinä.

Sitten oli pakko mennä kotiin, etteivät pakasteet ehdi sulaa.

Anni meni kotiin ja huomasin, että Jonna oli soittanut. Hän kysyi, lähdetäänkö syömään, mutta en jaksanut, vaan sanoin että hakee ruokaa ja tulee tänne syömään. Juteltiin kaikkea ja kerroin, että minun pitäisi siivota, kun illalla tulee vieraita, Essi on tulossa kylään.

Sitten Essi laittoi viestiä, että on lähdössä pyöräilemään luokseni. Sanoin Jonnalle, että hän voi kyllä jäädä luokseni, mutta minun pitää mennä lähikaupan eteen, kun olin sopinut Essin kanssa niin. Jonna ihmetteli, että mitä me siellä kaupassa teemme. Tunsin itseni todella 15-vuotiaaksi, kun sanoin, että ostetaan tupakkaa. Jonna ei tietenkään tuominnut tilapäisiä paheitamme, mutta kyllä häntäkin nauratti. Hän lähti samalla ovenavauksella kuin minä.

Sitten tultiin Essin kanssa meille ja tehtiin tosi kauniit roséviinipohjaiset juomat. Kuvaamisen jälkeen heitettiin kyllä ne kukanröntit pois niistä.

Siivoamisen kanssa meni vähän niin, että aika vähän tuli siivottua. Anni laittoikin myöhemmin viestiä, että oli kyllä paras siivouspäivä ikinä ja samaa mieltä minäkin olin.

No mutta olin kuitenkin ostanut kukkasia, kun siivoaminen vähän jäi. Silmänkääntötemppuja on hyvä harrastaa toisinaan.  Sanoin kukista Essille. Hän vain tuumasi ettei niin huomaa kukkia, mutta ei hän toisaalta pölyjäkään ollut huomannut.

Minulla odottivat salaattiaineet kaapissa. Suunnittelin huolella, mitkä maut sopisivat yhteen. Olin ostanut salaattia, galiamelonia ja fetaa. Jääkaapissa olivat valmiiksi kurkku ja salaatinkastikeainekset. 

No siinä kävi sitten niin, että yhtään ei tehnyt mieli salaattia eikä sen tekemistäkään, joten saattoi käydä niin, että  kävelimme kadun yli lähipitseriaan hakemaan pitsan puoliksi. 

Illalla menimme meren rantaan laulamaan karaokea. 

Oli ihan järkyttävän kivaa ja näimme yhden ihanan rakastuneen pariskunnan, jonka faneiksi ryhdyimme, vaikka he olivat Porista.

Paras siivouspäivä ikinä!