Kelluntaa

Jotkut asiat eivät muutu.

Olen aina pitänyt vedestä elementtinä ja jos kirjoitan, eksyy vesi teksteihinikin jossain muodossa. Lapsena ajattelin, että olen oikea vesipeto. Iloitsin, kun hoksasin olevani horoskoopiltanikin rapu, niin kuin vedenelävälle sopii.

Tänään heitin talviturkkini Itämereen.

Kelluin aaltoilevassa vedessä ja sitten poikanikin alkoi kellua. Näytimme varmaan lystikkäiltä siinä sikin sokin kelluessamme.

Kellumisessa on parasta se, että se on niin yksityistä. Kelluessani maailmassani ovat vain veden pinnan alla olevat äänet sekä oma hengitykseni, joka väkisinkin lähtee tasaantumaan. 

Turhat ajatukset katoavat. Kuuntelen hengitystäni ja silloin tällöin vilkaisen iloisia, pinnan päällä keikkuvia varpaitani. 

Aina välillä pitää mennä uima-asentoon, jottei vahingossa kellu hukkaan. Aallot voivat melkein huomaamatta kuljettaa kauas.

Poikani kellui vielä keskittyneenä ja autuaan näköisenä. 

Jäin katsomaan häntä.

Rakkaus löi ylitseni suurempana kuin Itämeren suurimmat laineet. 

Ja sitten minä olin

Minussa elää kaukokaipuu. 
Välillä mietin, johtuuko se siitä, että olen elämäni aikana asunut kolmessa eri maassa. Matkalla oleminen on vaan niin ihanaa. Eilen oivalsin, että itse matkalla oloa enemmän taidankin rakastaa sitä, millainen minä olen matkalla. 
Hyväntuulinen, onnellinen, uskalias, luova. 

Tänään tavoitin matkalla olemisen tunnetta ihan kotini lähellä sijaitsevassa kahvilassa. Tänään halusinkin olla se, joka istuu yksin ja joka juo rauhassa cappucinoa, lukee dekkaria, kirjoittaa hajamielisiä muistiinpanoja muistikirjaan ja tervehtii tuttuja aidosti hymyillen. 

Se minä tänään halusin olla.
Ja sitten minä olin.

Päivä alkaa myöhään

En ole ennen tiennyt, että yhden kevään voi hukata nukkumalla. Yhtäkkiä on kesä. 

Koko maailma on ollut tänä keväänä sekaisin, mutta se on mennyt minulta ihan ohi, kun nukuin pitkää talviuntani.

Vuosikausia - ei vaan vuosikymmeniä jaksoin lyhyillä yöunilla. Ylpeilinkin sillä, miten vähällä unella pärjäsin jo nuoresta asti.

Taidan nyt nukkua kuluneiden vuosien univelkoja pois. 

Olen tottunut olemaan tehokas ja aikaansaapa. 

Kun nukkuu näin paljon kuin minä nykyään, ei ehdi niin paljon. Ei silti. En minä jaksaisikaan. En minä vielä jaksa. Minun pitää vielä olla kärsivällinen. 

Voimat palaavat kyllä.

edit: Kuvan flamingomuki on lahja ystävältäni. Hän sanoi, että kuten flamingo, pysyn minäkin pystyssä vaikka vain yhdellä jalalla.

Alku

Oletko koskaan ollut niin rakastunut, että ymmärrät yhtäkkiä kaikkien rakkauslaulujen sanat? Jopa niiden hirveimpien iskelmien?
  Oletko koskaan ollut niin sydänsuruinen, hylätty tai loukattu, että itket nyyhkylaulujen tahdissa?
  Oletko koskaan tarvinnut niin paljon suunnanmuutosta, uutta elämäntapaa tai uutta vaihetta, että kaikki muutokseen kannustavat meemit ja iskulauseet ovat tuntuneet juuri sinulle osoitetuiksi?

Minä olen tuossa viimeisessä vaiheessa. 

"Jos haluat muutosta, sinun pitää muuttua."

Haluan kirjoittaa, koska se on tapani olla tässä maailmassa. 
Haluan kirjoittaa kaikesta mitä ajattelen, näen, luen, teen tai muistan. 
Haluan kirjoittaa itseni vahvemmaksi. 
Haluan kirjoittaa, koska kirjoittaminen on aina minussa. 
Haluan kirjoittaa, etten koskaan unohtaisi.  

Tästä tulee vuosi, jonka omistan. Matka on vielä aivan alussa.

Tervetuloa mukaan!