Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kuohuviiniä ja lihanhimoa

Voi että oli kiva päivä eilenkin. Minulla oli syntymäpäivä ja olimme juhlimassa sitä. Tämän hetken lempiravintolani Raumalla on pieni Sydvest-niminen ravintola. Ruokalista on ihanan karsittu, mutta silti siitä löytyy syötävää. Ruuan esillepano on kaunista ja annoksesta kerrotaan kivasti, kun se tuodaan pöytään. Vaikka olen pyöreä, en ole kauhean kova syömään. Söin eilen enemmän mitä aikoihin!

Minä olen yleensä seurueessa se, joka on kallellaan kasvisruokaan. En erityisesti pidä lihasta ja koen, että on eettisesti oikein suosia kasvikunnan tuotteita. En tiedä, oliko raudanpuutetta vai mitä, mutta alkuruuaksi söin tartarin ja pääruuaksi sitten vielä pihvin. Ei liha kyllä kuviin kovin kauniisti asetu. Mies valitsi kanaa. Hyvää sekin!

Rilluttelimme kaupungilla pikkutunneille asti Bar Hehku-nimisessä kuppilassa ja se oli hauskaa, vaikka tämä päivä onkin sitten ollut melko vähäeleinen ja rauhallinen. Kuohuviiniä meni. Paljon. 

Sain mieheltä samppanjaa lahjaksi ja kyllä se vaan on kuten Marilyn Monroe on sanonut: "Samppanja kylmänä, kuivana ja ilmaisena". Se saa nyt odotella seuraavaan juhlahetkeen, joka lienee miehen loman alkaminen. 

Tämä uusi ikälukuni 43 on mielestäni hieno, koska se on niin kertakaikkisen epämääräinen. Juuri nyt ei ole mitään ikäkriisejä ja naamakin on just sennäköinen, kuin tämänikäisellä kuuluukin, joten hätääkös tässä!

Ps. Tyyliasioista sen verran, että rakastan tuota kuvassa olevaa haalaria. Se on niin persoonallinen. Tilasin sen "kiinakaupasta" ennen kuin oivalsin, että sieltä ei kyllä kuulu tilata yhtään mitään. Näin ajattelen nykyään eettisyyden, ihmisoikeuksien ja kotimaisen tuotannon tukemisen kannalta. Sitäkin suuremmalla syyllä aion käyttää tuon haalarin aivan loppuun asti, kuten teen muillekin vaatteilleni, ellen sitten myy niitä eteenpäin. 


 

                                                                                



                                           

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Kelluntaa







Jotkut asiat eivät muutu.

Olen aina pitänyt vedestä elementtinä ja jos kirjoitan, eksyy vesi teksteihinikin jossain muodossa. Lapsena ajattelin, että olen oikea vesipeto. Iloitsin, kun hoksasin olevani horoskoopiltanikin rapu, niin kuin vedenelävälle sopii.

Tänään heitin talviturkkini Itämereen.

Kelluin aaltoilevassa vedessä ja sitten poikanikin alkoi kellua. Näytimme varmaan lystikkäiltä siinä sikin sokin kelluessamme.

Kellumisessa on parasta se, että se on niin yksityistä. Kelluessani maailmassani ovat vain veden pinnan alla olevat äänet sekä oma hengitykseni, joka väkisinkin lähtee tasaantumaan. 

Turhat ajatukset katoavat. Kuuntelen hengitystäni ja silloin tällöin vilkaisen iloisia, pinnan päällä keikkuvia varpaitani. 

Aina välillä pitää mennä uima-asentoon, jottei vahingossa kellu hukkaan. Aallot voivat melkein huomaamatta kuljettaa kauas.

Poikani kellui vielä keskittyneenä ja autuaan näköisenä. 

Jäin katsomaan häntä.

Rakkaus löi ylitseni suurempana kuin Itämeren suurimmat laineet. 

Pikapiipahdus Noblessneriin

Yhtenä Tallinna-aamupäivänä kävimme Noblessnerissa. Alueella on aikoinaan muun muassa rakennettu sukellusveneitä Venäjän keisarikunnan tarpe...