Pikapiipahdus Noblessneriin

Yhtenä Tallinna-aamupäivänä kävimme Noblessnerissa. Alueella on aikoinaan muun muassa rakennettu sukellusveneitä Venäjän keisarikunnan tarpeisiin. Halusin nähdä paikan sen arkkitehtuurin vuoksi. Noblessner on Kalamajan kaupunginosan ja meren välissä. Värikkäät, kiinnostavat ja tyylikkäät talot tervehtivät meitä, kun hyppäsimme bussista nro 73 pois. Talojen alakerrasta löytyvät muun muassa taidegalleria ja ravintola.

Samassa korttelissa on myös Proto-keksintötehdas ja sen yhteydessä erikoisesti ja viihtyisästi sisustettu kahvila sekä kivoja lahjaideoita pursuava myymälä. Päätin, että säästän Proto-vierailun siihen, kun poikani on matkalla mukana. Proton ideana on leikkiä ja kisailla fantasiamaailmassa, jossa keksinnöt heräävät henkiin. 

En malta odottaa, että pääsen sinne!

Kelluntaa

Jotkut asiat eivät muutu.

Olen aina pitänyt vedestä elementtinä ja jos kirjoitan, eksyy vesi teksteihinikin jossain muodossa. Lapsena ajattelin, että olen oikea vesipeto. Iloitsin, kun hoksasin olevani horoskoopiltanikin rapu, niin kuin vedenelävälle sopii.

Tänään heitin talviturkkini Itämereen.

Kelluin aaltoilevassa vedessä ja sitten poikanikin alkoi kellua. Näytimme varmaan lystikkäiltä siinä sikin sokin kelluessamme.

Kellumisessa on parasta se, että se on niin yksityistä. Kelluessani maailmassani ovat vain veden pinnan alla olevat äänet sekä oma hengitykseni, joka väkisinkin lähtee tasaantumaan. 

Turhat ajatukset katoavat. Kuuntelen hengitystäni ja silloin tällöin vilkaisen iloisia, pinnan päällä keikkuvia varpaitani. 

Aina välillä pitää mennä uima-asentoon, jottei vahingossa kellu hukkaan. Aallot voivat melkein huomaamatta kuljettaa kauas.

Poikani kellui vielä keskittyneenä ja autuaan näköisenä. 

Jäin katsomaan häntä.

Rakkaus löi ylitseni suurempana kuin Itämeren suurimmat laineet.