Tänään oli näennäisesti tuottamaton haaveilupäivä, mutta oikeasti tapahtui vaikka mitä. Olen ehkä vielä vähän uupunut, mutta masennuksen taisin saada häivytettyä jo alkukesästä. Se vaati kyllä kahden kuukauden nukkumisen lisäksi kovaa ajatustyötä, mutta siitä ehkä myöhemmin.
Elämäni hakee suuntaansa ja paitsi että se on vähän pelottavaa, on se myös loputtoman riemullista ja jännittävää. Minulla on luja luotto kykyihini. Niin luja, että mopo meinasi lähteä keulimaan jo vähän liikaakin. Opiskelin tänään netissä markkinointiin liittyviä asioita ja siinä samalla keksin itselleni aivan valtavan määrän ideoita, joita haluaisin kokeilla. Olen monipuolisesti kiinnostunut asioista, joten rajaaminen on vaikeaa. Niinpä päätin rajata itseni pois netin ja muistikirjan äärestä ja lähdin kävelylle. Alkoi olla jo niin levotonta.
Matkalla soitin äidilleni. Olemme hyviä suunnittelemaan yhdessä ja osaamme sparrata toisiamme.
Arvatenkin päädyin kahvilaan haaveilemaan. Samalla kun söin yhdistetyn lounaan, välipalan ja päivällisen, katsoin ikkunasta kaunista katunäkymää. Maailma kulki hitaasti ohitseni ja minulla oli aikaa sille. En varmaan kyllästy Vanhaan Raumaan ikinä.
En ole pitkään aikaan tuntenut oloani niin tyytyväiseksi kuin siinä hetkessä. Mietin, että voin tehdä vaikka mitä ja voin valita. "The whole world is my playground". Tosin vähän pitää vielä kirkastaa ajatuksia. Haluan vaalia tätä mahtavaa tunnetta ja onneksi minulla on siihen kokonainen vuosi aikaa!
Ps. Sen verran tyyliasiaa, että Facebook-kirpputorilta ostamani pontson lisäksi pääsi suloinen bambi mukaani. Näin sen aikoinaan Rauman taidemuseon kaupassa. En malttanut ostaa sitä, vaikka toki olen sitä mieltä, että taidekäsitöistä kuuluu maksaa. Niitä kun ei hetkessä valmisteta. Myöhemmin bambia ei enää näkynyt, kunnes ehkä vuosi sitten löysin sen alekorista muiden juttujen alle hautautuneena. Tietenkin pelastin sen heti luokseni asumaan. Mum´s <3 on korun merkki. Klik-klik.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti